torstai 6. kesäkuuta 2013

uusi blogini

Siltä varalta, että joku ei vielä tiennyt tai on muutoin kiinnostunut lukemaan prosessistani päästä Kanadaan töihin, niin linkki uuteen blogiin on tässä

Matka maailmalle

lauantai 18. toukokuuta 2013

Laatuarvostelukarsinnat

Jiivee oli Ypäjän laatuarvostelun 2. ryhmän karsintojen 6. seuraavin pistein:


Irtohypytys 1: 7,50
Irtohypytys 2: 8,00
Irtohypytys 3: 7,00
Yhteensä: 22,50

Askellaji 1: 6,50
Askellaji 2: 7,25
Askellaji 3: 7,50
Yhteensä: 21,25

Irtohypytys ka: 7,50
Askellaji ka: 7,08
yhteensä: 14,58


Ylpeä saa olla pojasta, onnittelut omistajalle!

lauantai 6. huhtikuuta 2013

Vanhan loppu on uuden alku



Vaikka varsinainen loppu blogille tulikin, halusin vielä tulla kaikille infoamaan, että luultavasti tänään, luon uuden blogin, joka lähtee nyt seuraamaan koulusta valmistumista, työluvan hankkimista ja minun alkavaa matkaani Amerikan maalle sekä sitten työskentelyäni Ameriikoissa.
Kaikkea näitä yhdistää sana: hevoset.

Tällä hetkellä minulla olisi edessä mahdollisuus lähteä töihin Kentuckyyn, samaiselle tilalle jossa olin työharjoittelussa kesällä 2011.
Uudessa blogissa tästä sitten enemmän!

Linkki blogiin.

Jiiveen kuulumisista sen verran, että poika on ollut oikein iloinen ja hieno herrasmies uudessa kodissaan.
Kaikki on mennyt hyvin.

Minulle tämä on mahtava uutinen, jotain todella hienoa ja nyt hiljalleen alan ymmärtää sen todellisuuden miten paljon hevosen kanssa tehtiin töitä.
Ikävä kalvaa edelleen, mutta ylpeä aikaan saadusta työstä olen siltikin!

Olen käsitellyt ikävää juttelemalla nykyisen omistajan kanssa, tehnyt leikekirjaa valokuvista, lukemalla tätä blogia sekä tilaamalla muutaman julisteen...
Tänään hain postista sitten tilaamani piirroksen Jiiveestä.

Kuvan on taiteillut Marjo Kurhela.
Hänet tavoitat parhaiten facebookin tai sähköpostin kautta; marjo.kurhela@hotmail.fi

Marjo on ehdottoman luotettava ja mukava henkilö, jonka kanssa kuvan suunnittelu, toteutus & lähetys hoituu vaivattomasti!

Hän piirtää monenlaisia potretteja, joten ota yhteyttä ja räätälöi hänen kanssaan juuri sinulle sopiva piirros.

Eli jos kaipaat piirrosta omasta rakkaasta, muttet tiedä keneltä pyytää ja kysyä, niin ota yhteyttä Marjoon!

Muistathan myös mainita, että mitä kautta löysit hänet, esimerkiksi linkittämällä hänelle tämän blogipäivityksen. :)

Skannattuani kuvan, minun oli pakko hieman varjostaa kuvaa, joten se ei tässä nyt aivan oikeuksiinsa pääse.

lauantai 16. maaliskuuta 2013

The End

Sanotaan, että hevoseton on huoleton. Minä väitän, että hevoseton on onneton.

Tänään 16.3.-13 minun ja Jiiveen yhteinen taival päättyi ja näin päättyy myös Ratsulapsen askeleet. Tulevaisuudessa tulen seuraamaan varmasti aktiivisesti miten Jiiveen "uusi elämä" lähtee käyntiin, ehkä tännekin eksyn välillä siitä kertomaan. Jiivee siis myytiin Lounais-Suomeen, hyvää ja osaavaan kotiin, jossa sitä odottaa antsaitsemansalainen tulevaisuus.

Voi olla, että vielä ennen kesää kuvioihin astuu joku muu "projektintynkä" tai ehkä se ensimmäinen ihan ikiomahevonen, tai joku, jonka blogin tulen linkittämään tänne - ja sieltä pääsette seuraamaan sitten uutta polkua.

Tietty olo on tyhjä, haikea ja surullinen. Rakkaan lähteminen sattuu aina.
Sain silti enemmän kuin pyysin ja enemmän kuin koskaan odotin Jiiveen kanssa toimiessani, toisaalta nälkä kasvaa syödessä. Ja kovasti olisin halunnut saattaa pojan laatuarvostelukarsintoihin.
Olen silti kiitollinen, että Salla mahdollisti minulle tämän kaiken.

En aio välittää siitä, että jotkut ajattelevat että tekemälläni työllä ei ole merkitystä.
Sillä tiedän itsekin että, minä olen (hevosalan) ammattilainen, en enää vain harrastelija ja puuhastelija.
Minä tunsin hevosen ja osasin sen kanssa toimia oikein. Ja omistaja luotti minuun.
Lähdimme nollatilanteesta. Vuodessa opetin sen, lähes täysin itsenäisesti, kantamaan ratsastajaa ja ratsastajan kanssa kulkemaan kaikissa askellajeissa sekä liikkumaan muuten tasapainoisesti.

Tänään siis myytiin hevonen, jolle minä olin itse sen kaiken opettanut. Hevonen, jonka eteen näin suuren vaivan ja johon sitouduin täysin vapaaehtoisesti.
Samalla saatoin näyttää närhenmunat niille, ketkä ikinä epäilivät ettei siitä tulisi mitään.

Tunnen suurta ylpeyttä siitä, mitä sain aikaan, vaikka hevosen esittäminen uudelle omistajalle oli vaikeaa ja hermoja repivää, pala kurkussa ja kyynel silmäkulmassa.
Kuinka paljon olisikaan tehnyt mieli karauttaa metsiä pitkin karkuun ponin kanssa!

Voin nyt olla todella ylpeä itsestäni, että pystyin siihen, kaikesta vaikeudesta huolimatta ja vein jutun kunnialla loppuun asti. Talutin pojan, ehkä viimeisen kerran, koppiin ja katsoin kun se lähti kohti uutta kotia.

En tiedä kauanko tähän ajatukseen menee tottua - ei hevosta. Tai kun se hevonen on, kaikki lähtee alusta ja ettei se ole sama hevonen kuin Jiivee.
Toisaalta haluan uskoa, ettei tämä jää tähän. Aion vielä tulevaisuudessa työskennellä nuorten hevosten parissa ja omistaa sen oman hevosen - jota kukaan muu ei voi minulta viedä.

Loppuun kuva siitä, mitä sain aikaan ja mistä olla ylpeä.

tiistai 12. maaliskuuta 2013

Vaakalaudalla

Palaan viikonlopun jälkeen kertomaan, jälleen kovin sekavan tilanteen mahdolliset käänteet.
Siihen asti taas taukoa.