Ajopäivä

Hassua ajatella, että yksi hienoimpia asioita elämässäni on hevonen. Tarkemmin ilmaistuna vielä 2-vuotias suomenhevonen. 

Tuon pojan kanssa on koettu monia hienoja hetkiä, kuten monet teistäkin tietävät. Kuitenkin yhden hienon lisän meidän yhteiseen taipaleeseemme toi vanhojen taitojen raapiminen ruosteesta.

Päätettiin piristää sekä omaa ja Jiiveen mieltä maanantaina. Alkuun samaa vanhaa ympyrätyöskentelyä. Tosin ajovarusteissa. Mm.. tiedossa oli siis kärrypäivä.

Jiivee on viimeksi ollut ajossa yli vuosi sitten, vuotiaana. Tai no ajo-opetuksessa. Ei niinkään ajossa.

Yhteinen päätös oli siis lykätä poika jälleen kärryjen eteen ja lähteä ajamaan pientä lenkkiä edestakaisin.

Näyttelyistä on vain pieni hetki ja nyt jo huomaaa, että takapää on taas ottanut hieman lisää korkeutta.

Kovasti odotan että nään pojan täysikasvuisena miehenä. 
Ja mikä parasta, se ei ole jäämässä pienhevoseksi! Jee.

Korkeutemme on nyt jo 150 sentissä ja siihen ei jäädä, vaikka aluksi semmoista hieman kuviteltiinkin.

Nyt puheissa on ollut laatuarvosteluihin lähteminen ensi vuoden puolella. Sitä odotellessa, nyt on talvi ja kevät aikaa treenata.

Mutta itse asiaan. Hevonen on pitkämuistinen eläin ja meidän yksilömme vielä erittäin fiksukin. Kuitenkin nuori hevonen on aina nuori, joten yllätyksiltä emme voi koskaan välttyä. Otimme siis varman päälle ja juoksuttamisen jälkeen lähdettiin alkutekijöistä liikkeelle. 

Ensin ohjasajettiin kierroksen verran, noo koska ongelmia ei ollut lykättiin kärryt perään ja siskoni istumaan niihin pitämään ohjia.

Ajelimme näin kierroksen pellolla, molemmin puolin taluttaen, kärryt perässä ja siskoni kärryissä istumassa. 

Jiiveestä huomaa heti, kun se todella miettii asioita. Se imeskelee kuolainta ja pyörittelee korviaan. Jännittyessään tai ollessaan todella innoissaan sen suu muuttuu erittäin levottomaksi, kuola lentää ja kuolainta mupelletaan. Nomnom...

Näyttelyolosuhteissa levottomuuden huomasi, suu ei hetkeäkään ollut paikoillaan tai hiljaa, koko ajan se imeskeli kuolainta ja huonoimmillaan myös hieman narskutti sitä. 

Kuitenkin päivän kruunasi se, että pian sisko potkittiin pois kärryiltä ja pääsin itse sinne istumaan. Oli ihanaa istua kärryillä pitkästä aikaa ja ajella pitkin poikin pellolla. Hieman ongelmia meille tuotti vielä kääntyminen suuntaan ja toiseen, mutta kyllä sitä vielä saadaan hiottua, kunhan vain harjoitellaan lisää.

Luntakin tulee pian, joten ylimääräistä riekkumisenergiaa saadaan purettua hankeen.

Lopuksi vielä parhaimmat kuvat päivästä.