Paljon lunta!

Jee, ehkä me sittenkin saadaan se valkea joulu?
Sen lisäksi että kaikki näyttää lumisena paljon puhtaammalle ja valoisammalle, se tarkoittaa että kurakausi on ohi! JES!
Ei enää kuratassuja ja niiden hinkuttamista puhtaaksi rivin pelossa...
Siihen minä olen tyytyväinen ja Jiivee on onnesta soikea: lunta mitä voi tonkia, kuopia, syödä, nuuhkia... Mitä vielä?
Varsin pinkeän pojan vein aamulla seitsemän aikaan ulos. Ei meillä mitään ryntäilyä tai muuta riekkumista harrastettu mutta askellus oli reipas ja pörinä ja tuhina kova ja uusi lumihanki vaan oli aivan mahtava!
Viereinen kuva on otettu eilen (hevonen ei ole irti vaikka siltä näyttää) 1.12.2012 kun Jiivee sai kaikki joululahjansa jo etukäteen. Eli muun muassa kuvassa olevan fleecen lähinnä kuivatuskäyttöön.

Joulumieltä on pullollaan koko talli, meillä on joulukalenteri jossa on heppanami Jiiveelle ja suklaanami tallintekijälle.
Ja tottakai minullakin vielä on joulukalenteri!
Tänä vuonna maistelen taas Dumle-kalenteria ja lasken viimeisiä päiviä 19-vuotis synttäreihini. :)
Tosin eilisen karkin kalenterista sai Jiivee, meitä oli liian monta mahdollista syöjää päivällä - joten tehtiin kompromissi.
Oikein hyvin maistui Julia-suklaamarmeladinami.
Meillä on ollut pientä testiä siihen liittyen, syökö tuo hevonen oikeasti kaikkea mitä sille tarjotaan?
Tähän asti minun tarjoamani suuhun on mennyt pienen pieni pala grillattua makkaraa, eilinen suklaanami ja banaanikin maistuu.
Ja älkää nyt luulko että syötämme Jiiveelle aina jotain "testimielessä" - ei!
Silloin tällöin tulee pieni mielihalu testata, että meneekö kaikki mitä tarjotaan. Tähän asti joo.
Toisaalta, eipä tule mahdollisten ruokintamuutoksien kanssa suuria ongelmia jos pääasiassa kaikki maistuu. Nyt meillä syödään kerran päivässä ½l prixiä.
Ruoat annetaan joko päivä- tai iltaheinien kanssa.


Päivästä meillä satoi kunnon tiskirättejä, tosin kuivia semmoisia, joten takki tuli ihan hyvin koeajettua käytännössä tänään.

Ajattelin lumesta intoutuneena koeajaa uudet sivuohjat, pintelit ja pintelipatjat sekä satulahuovan. Eli tiedossa oli juoksutusta. Pinteleiden laitto sujui oikein hyvin, vaikka meillä ei paljoa ole ollut suojia jalassa, niin silti hän malttoi seistä kaikki jalat maassa ja odottaa. Satulavyön kanssa sain oikein voimailla - kyllä nyt saa alkaa laihdutus- ja kuntokuuri... Huh!
Uusi satulahuopa oli oikein sopivan kokoinen ja värinenkin. Onnistunut ostos!
Ei sitten muuta kun varustetun pounin kanssa kentälle, hienosti nousi jalka kun käytävältä lähdettiin liikkeelle ja jaloissa "oli jotain koko jalan ympärillä - Hyi!"
Pari haparoivaa askelta Jiiveeltä pinteleiden kanssa ja sitten se unohtui, päästiinhän me tallista ulos ja ulkona on lunta!

Kevyet alkukäynnit ja sen jälkeen virittelemään sivuohjia, laitoin ne ehkä hitusen liian lyhyiksi, (pistän muistiin seuraavaa kertaa varten) mutta ei se meitä sitten haitannut enää kun liikkeelle päästiin, aikani tappelin siitä että sain edes lukonkielen läpi reiästä...
Mutta liikkeessä kuljettiin ihan oikein päin, välillä hieman liiankin kippurassa... Kerrasta oppineena aion seuraavan kerran jo tallissa mitata sivuohjat oikeaan mittaan eli jättää hitusen pidemmäksi kuin kuvissa, että voidaan kulkea hieman avoimempana.
Tämä liika kippurassa kulkeminen esiintyi siis lähinnä käynnissä, ei niinkään muissa askellajeissa, eli reiällä tai parilla kun pidentää, niin helpottuu sen vääntö taas.
Käytiin molempiin suuntiin kaikki askellajit läpi ja siinä sitten saatiinkin aikaan ihan kunnon hiki. Ei tuo lumihanki varsinaisesti "raskas" ole, kun lumi on kevyttä pakkaslunta, mutta on se silti raskaampaa kuin sileällä hiekalla mennä. Lunta kuitenkin oli ihan tarpeeksi, että kyllä siellä sai jalkaansa Jiivee nostaa. Se mikä oli myös kiva nyt kun on lunta, niin juoksutuksen aikana ei liukasteltu paljoa, joten työnteostakin tuli oikeasti jotain.